KUVA: ROOPE KIVIRANTA

Työelämässä puhutaan paljon yhteisöllisyydestä, muutoskyvystä ja epävarmuuden sietämisestä. Tutkimukseni osoittaa, että ne eivät ole älyllisesti opittavia yksilötaitoja vaan ihmisten välisissä suhteissa syntyvää osaamista. Se tulee mahdolliseksi, kun ihmiset pysähtyvät virittymään toisiinsa, tunnistamaan mikä heille on merkityksellistä ja tarkastelemaan uteliaisuudella sitä, mitä ei vielä tiedetä ja tunneta.

ovat innostavia ja auttavat tavoittamaan vaikeasti sanallistettavaa tietoa.

3. Yhteyden kokemus voi uudistaa suhteita ja toimintatapoja Tutkimassani tiimissä yhteyden kokemukset toivat iloa ja keveyttä, vahvistivat yhteenkuuluvuutta ja auttoivat hyödyntämään erilaisuutta rakentavasti. Tiimi saattoi jättää taakseen sitä pitkään kuormittaneet kokemukset ja suuntautua tulevaan, minkä lisäksi ihmiset motivoituivat kehittämään entistä parempia yhteisiä käytäntöjä. Nämä muutokset eivät olleet tavoitteellisen ongelmanratkaisun tulosta. Ne syntyivät muuttuneiden suhteiden ja ilmapiirin myötä.

Tutkimukseni perusteella organisaatiot, jotka haluavat vahvistaa aitoa yhteisöllisyyttä, hyödyntää paremmin erilaisuutta ja kasvattaa muutoskykyään, tarvitsevat uudenlaista osaamista fasilitoitujen kohtaamisten rakentamiseen. Strategiapuheen ja nopeiden ratkaisujen rinnalle tarvitaan tilaa keholliselle läsnäololle, uteliaisuudelle ja tärkeiksi tunnistettujen asioiden tutkimiselle.

Tutkimukseni tarjoaa näkökulmia erityisesti johtajille, HR-ammattilaisille, työyhteisökehittäjille, fasilitaattoreille ja coacheille, jotka etsivät uusia tapoja vahvistaa yhteisöllisyyttä ja muutoskykyä pirstaleisessa työelämässä. n

4 / 2026 HR viesti 33