Pohjoismaiset toimistotilat ovat keskimäärin käytössä vain noin kolmanneksen ajasta. Useissa pääkaupungeissa vajaakäyttöaste on noussut selvästi pandemiaa edeltävästä tasosta, ja hybridityö on muuttanut läsnäolon rytmiä pysyvästi. Tiedot perustuvat Nordic

miaa, ei sen mukaan, miten tiloja todellisuudessa käytetään nyt. Selvityksen mukaan toimistojen keskimääräinen käyttöaste asettuu 30 – 35 prosentin tasolle. Läsnäolo painottuu viikon keskelle, erityisesti tiistaihin ja keskiviikkoon, ja vähenee selvästi perjantaita

Workplace Utilization Report 2025-selvitykseen, jossa tarkasteltiin toimistojen käyttöastetta eri Pohjoismaissa. Havainnot osoittavat, että ennen pandemiaa käytössä olleet tilamallit eivät enää vastaa todellista kysyntää. Kyse ei ole enää pelkästään kiinteistöstrategiasta, vaan tilankäytöstä on tullut myös HR-johtamisen kysymys.

Tilankäytön vaje näkyy pieninä tehottomuuksina, jotka kasaantuvat ajan myötä.

kohden. Lisäksi käyttöaste vaihtelee kausittain, ollen alhaisempi kevät- ja kesäkuukausina.

Silti energiaa, siivousta ja palveluita tuotetaan monissa organisaatioissa ikään kuin tilat olisivat tasaisesti käytössä koko viikon ja ympäri vuoden. Tällöin kustannukset seuraavat pinta-alaa, eivät todellista

aktiivisuutta. Ongelma ei siis ole hybridityö itsessään,

Historiallinen mitoitus kohtaa hybridityön arjen Monessa organisaatiossa toimitiloja mitoitetaan edelleen historiallisen huippukuormituksen perusteella. Tilaa ylläpidetään sen mukaan, kuinka paljon toimistolla oli väkeä ennen pande‐

vaan se, että päätöksiä tehdään ilman ajantasaista tietoa tilojen käytöstä. Arvailuun perustuva suunnittelu käy kalliiksi.

HR: n näkökulmasta tilakysymys ei rajoitu neliömetreihin ja kustannuksiin. Se liittyy työn sujuvuuteen, yhteisöllisyyteen ja