KUVA: HELIN KULLA
Tiina Autio on HR- ja rekrytointityötä tehnyt työelämäintoilija ja työnhaun asiantuntija. Tällä hetkellä hän työskentelee työllisyysasiantuntijana ja kokee erityisen merkitykselliseksi sen, että saa auttaa muita löytämään paikkansa työelämässä.
•” Toimialaosaaminen on välttämätöntä” Moni osaaminen on siirrettävää. Toiselta toimialalta tuleva voi tuoda mukanaan uusia näkökulmia. Kaikki ovat joskus tulleet alalle jostakin.
•” Hakija haluaa vain päästä mihin tahansa töihin.” Työ on perustarve. Vahva motivaatio työllistyä ei sulje pois aitoa kiinnostusta tiettyä tehtävää kohtaan.
•” Hakija ei olisi onnellinen tehtävässä.” Hakijan onnellisuuden ennustaminen ei ole rekrytoijan tehtävä. Hakija tietää itse kyllä, mihin on hakemassa.
Lisäksi opin, kuinka tärkeää on viestiä rekrytoinnin etenemisestä vieläkin enemmän mitä olen itse tehnyt. Vaikka aikataulu ei pitäisi tai päätöstä ei olisi vielä tehty, myös tieto siitä, että ei ole vielä mitään ilmoitettavaa, helpottaa tulisilla hiilillä odottavaa hakijaa kummasti.
Mitä tekisin rekrytoijana nyt toisin? Työnhakijakokemus sai minut tarkastelemaan kriittisesti koko rekrytointia. Tässä joitakin olettamuksia mihin olen valitettavasti itse myös aiemmin syyllistynyt, mutta nyt ajattelen toisin:
•” Yli 55-vuotiaalla osaaminen ei ole enää tätä päivää” Työnhaun maailmassa olen tutustunut ihan huikeisiin + 55 ja + 60 osaajiin, jotka eivät todellakaan ole himmailemassa kohti eläkepäiviä. Yli 60-vuotiaalla saattaa olla niin vahvaa osaamista ja sitoutumishalua mitä ei ehkä osata edes toivoa.
•” Kauempana asuva hakija vetäytyy työmatkan vuoksi.” Hakija tuntee oman tilanteensa parhaiten. Työpaikan sijainti on tiedossa jo hakiessa, ja ratkaisuja on monenlaisia. Esimerkiksi Kouvolasta pääsee yllättävän sujuvasti moneen suuntaan.
•” Pitkittynyt työttömyys kertoo hakijassa olevasta viasta.” Yli vuoden tai kahden työttömyys ei kieli muusta kuin työmarkkinatilanteen kireydestä. Tekevälle ei vaan nyt yksinkertaisesti löydy työtä.
Miten minulle sitten kävi? Jos kuvailisin työnhakua yhdellä sanalla, se olisi turhauttava. Työssä ollessa asiat jäivät päivän päätteeksi taustalle, mutta työnhakijana paine on läsnä ympäri vuorokauden. Työnhaussa minulle myös kirkastui se, millaisessa organisaatiossa ja millaisissa tehtävissä oikeasti haluan työskennellä, sekä myös se, että työ ei määrittele ketään eikä sen todellakaan kuulu olla koko elämän sisältö.
Yli vuoden kestänyt työnhakuni sisälsi toivoa, epätoivoa, innostusta ja isoja pettymyksiä. Kehitin HR-tietämystäni, markkinointiosaamistani, viestintätaitojani ja tekoälyosaamistani tavoilla, johon en työssä ollessani olisi todellakaan ryhtynyt.
Työnhaku on taitolaji, jota oppii parhaiten vain ihan tekemällä. Ensimmäisistä CV-viritelmistä, hakemusräpellyksistä ja haastattelukokemuksista olen kehittynyt matkan varrella huimasti. Nykyään näen työnhaun projektina. Se on oman työnhakijabrändin rakentamista, asiakas ymmärryksen keräämistä, strategian muokkaamista ja osaamisen sanoittamista. Työnhaulla ja myynnillä on itseasiassa paljon yhteistä.
Lopulta minulle kävi niin, että työnhausta tulikin työ. Toimin nyt työllisyysasiantuntijana auttaen muita työllistymään. Rekrytointi- ja HR-osaamisesta on ollut suuri hyöty ja uskallan sanoa, että myös omakohtainen työttömyyskokemus pätevöittää tähän työhön.
Ajattelen nyt oman hakijakokemuksen myötä rekrytointia ehkä uusin silmin. Rekrytointi ei ole vain prosessi, vaan se on ihmisten kohtaamista, jossa joskus roolit voivat myös vaihtua. n
38 HR viesti 1 / 2026