TEKSTI: HANNA PARTANEN / NUTRIFILIA KUVA: MIKKO MÄNTYNIEMI

Vietämme suuren osan valveillaoloajastamme työssä. Lisäksi työmatkat voivat pidentää monien päivää jopa 1 – 2 tunnilla. Säännöllinen ja kiireetön syöminen työaikana tuntuu tuottavan haasteita alalla kuin alalla. Ruoka- ja kahvitaukojen tulisi olla palauttavia hetkiä työpäivän keskellä. Mutta miten ruokailua ja tauotusta tuetaan yrityksissä?

Aamupalalla aamu alkuun Valitettavan monelle aamupala tarkoittaa pystykahvia, joka hörpätään eteisessä töihin lähdön kynnyksellä samalla kun vedetään saappaita jalkaan. Lapsia kyllä patistamme aamupalan syöntiin, mutta unohdamme aamuaterian olevan tärkeää myös omille aivoillemme. Useimpien meistä täytyy edelleen oppia päivittäin uusia asioita ja olla skarppina yhä vaativammaksi muuttuvassa työelämässä. Joissakin henkilöstöravintoloissa on alettu tarjota aamupalaa kohtuuhintaan. Se on monelle pelastus, sillä kaikille ruoka ei maistu heti sängystä noustua. Ateria lasketaan aamupalaksi, jos se tulee syötyä parin tunnin sisällä heräämisestä. Smoothie tai banaani auton ratissa on myös tyhjää parempi, mikäli voileivän jauhaminen tuntuu vaivalloiselta heti aamutuimaan.

Lounastunti – taukoa vai tankkausta Tutkimusten mukaan hyvät henkilöstöravintolat runsaine salaattipöytineen lisäävät erityisesti suomalaismiesten kasvisten käyttöä. Mihin järjestykseen tarjolla olevat ruoat on asetettu ravintolan linjastolla, ratkaisee kuitenkin monen kohdalla sen millaiseksi ateria rakentuu. Nälkäisen henkilön lautaselle päätyy eniten sitä ruokalajia, jota hän valitsee ensimmäisenä. Jos linjasto alkaa lämpimällä liharuoalla ja päättyy kassojen jälkeen nurkan takaa löytyvään salaattipöytään, voi kasvisten osuus jäädä valitettavan vähäiseksi. Annoskokoon vaikuttaa myös se, kuinka monta ruokalajia aterian hintaan sisältyy. Jos lautaselle saa samalla rahalla ladata uunimakkaraa, perunamuusia, silakkapihvejä ja kasvisratatouillea, tulee todennäköisesti syötyä enemmän kuin jos hintaan pitäisi valita vain yhtä ruokalajia. Kylläisyyden tunne tulee hitaammin silloin, kun ruoan rakenne ja maku vaihtelevat. Jos hintaan kuuluu lisäksi jälkiruoka, on sitäkin toki maistettava, vaikkei mieli edes tekisi makeaa. Koko rahan edestä syöminen onkin monen suomalaisen perisynti – etenkin noutopöydässä. Tuhdin lounaan jälkeen energiatasot tyypillisesti laskevat iltapäivällä, ja aivot siirtyvät siestan viettoon, sillä verenkierto ohjautuu mahan alueelle purkamaan lounaalla syötyä kuormaa.

Kotoa otetut lounaseväät saattavat pitää annoskoon kurissa, mutta kasvisten monipuolisuudessa eväät yleensä häviävät henkilöstöravintolan antimille. Muutama lisäaskel vaikkapa viereisen rakennuksen ravintolaan yhdessä kollegan kanssa ei olisi huono vaihtoehto myöskään työtehon kannalta – etenkin jos ne vaihtoehtoiset, kotoa tuodut eväät tulee haarukoitua suoraan muovirasiasta omalla työpisteellä työn tekemisen lomassa.

Kahvia koneeseen Monessa yrityksessä kahviautomaatit ovat korvanneet kahvihuoneiden perinteiset keittimet. Automaattien myötä myös kiistat kahvinkeittovuoroista ja valitukset väärän vahvuisesta kahvista vaimenevat. Muutos näkyy kuitenkin myös työn tauottamisessa. Yhä useampi hakee kahvin koneesta ja palaa juomaan sitä omalle työpisteelleen. Tällöin ei oikeastaan enää voida puhua kahvitauosta. Vaikka kahvin kohtuullisella käytöllä voi olla terveyttä edistäviä vaikutuksia, on välillä hyvä pysähtyä miettimään, tekeekö mieli todella kahvia vai vain taukoa työstä. Jos tarve on tauolle, voisi kahvin sijaan ottaa jaloittelutauon ja hakea vaikka lasillisen vettä.

Kahvitauolla olisi oivallista syödä myös pieni välipala. Useimmille yli viiden tunnin ateriaväli kostautuu nälkävelkana, ja illalla kaapissa olevat herkut alkavat huudella nimeäsi. Järkevän välipalan syöminen parantaa myös työtehoa: lounaalla ei tarvitse syödä itseään ähkyyn, ja tasainen ateriarytmi pitää verensokerin tasaisena.

Satsausta sapuskaan Liikuntasetelit ja muut fyysistä aktiivisuutta lisäävät kannustimet ovat arkipäivää lähes kaikilla työpaikoilla. Ruokaan ja

58 HR viesti 3 – 4 / 2017