HR viesti 1/2018 | Page 48

Antti Hytti osastopäällikkö, Aikuiset EHYT ry www. ehyt. fi

Antti Hytti johtaa EHYT ry: n Aikuiset-osastoa. Hän on mm. kouluttanut esimiehiä ja konsultoinut työpaikkoja päihdehaittojen vähentämisestä 13 vuoden ajan. Artikkelissa siteerattu raportti on ladattavissa EHYTin huugo. fi-verkkosivuilta.

Entä siihen puuttuminen? Vaikeita kysymyksiä, vaikka riskikäytön tiedetään aiheuttavan kustannuksia ja ehkäisyn tärkeys tunnustetaan. Siitä ei sen sijaan ole juuri tietoa, onko esimerkiksi päihdeohjelman teettäminen työnantajalle taloudellisesti kannattavaa.

Me EHYT ry: ssä autamme työpaikkoja hallitsemaan päihdeongelmia, joten toisinaan mekin joudumme vastaamaan tähän kysymykseen. Siksi KTK Aleksi Miettinen ja apulaisprofessori Elias Rantapuska laativat meille Numerot puhuvat-raportin, joka kokoaa yhteen sen, mitä tutkimus tietää työpaikkainterventioiden vaikuttavuudesta. Tammikuussa julkaistun raportin lopussa esitetään ehkäisyn tuotto-odotuksia, jotka on tehty investointilaskennan menetelmin.

Työnantajalle alkoholi aiheuttaa suoria kustannuksia, ennen kaikkea sairaspoissaoloja, joiden määrällä on suora yhteys riskikäyttöön. Merkittävä haitta on myös niin sanottu presenteismi: riskikäyttäjä on kyllä töissä, mutta esimerkiksi krapulan tai alkoholin aiheuttaman väsymyksen vuoksi hänen tuottavuutensa on alentunut. Miettisen ja Rantapuskan mukaan siitä on tutkimusnäyttöä, että sairauspoissaolot ovat vähentyneet ja tuottavuus on parantunut, kun työpaikalla on puututtu alkoholinkäyttöön.

Työantaja kärsii myös alkoholin aiheuttamista epäsuorista kustannuksista. Niillä tarkoitetaan esimerkiksi johdon työaikaa, jota kuluu asioiden selvittelyyn tai uusien työntekijöiden rekrytointiin irtisanottujen tilalle. Monissa tehtävissä alkoholin aiheuttama imagohaittakin voi olla huomattava. Kuinka tehokkaasti näihin haittoihin pystytään vaikuttamaan ja mitkä ovat niiden kustannukset, sen arviointi on raportin perusteella vaikeampaa. Kokemukseni perusteella voi kuitenkin sanoa, että myös ne voivat ainakin ajoittain olla merkittäviä.

Raportissaan Miettinen ja Rantapuska tarkastelevat kuvitteellista 1 000 hengen työpaikkaa, joka toteuttaa viisivuotisen päihdeohjelman. Se toteutetaan koko organisaatiossa ja se sisältää myös riskikäyttäjien mini-interventiot työterveyshuollossa. Johtopäätös on, että kun riskikäyttäjien tuottavuutta saadaan parannettua edes maltillisesti( 5 %) ja sairaspoissaolojen määrää vähennettyä hieman( 1 %), niin työpaikka voi odottaa yhtä sijoitettua euroa kohden 1 – 2 euron tuottoa. Näiden lisäksi menoja karsii vielä se, että edellä mainitut epäsuorat kustannukset vähenevät. Tulos toki edellyttää, että päihdeohjelma kattaa aidosti koko organisaation ja tavoittaa myös työpaikan riskikäyttäjät.

Raportin ensimmäinen pääviesti työnantajille on siis, että alkoholihaitat voivat aiheuttaa työpaikalle merkittäviä kustannuksia. Toinen pääviesti on, että työnantaja voi käyttää rahaa haittojen torjuntaan varsin rauhallisin mielin: oikein mitoitetut toimenpiteet todennäköisesti maksavat ainakin itsensä takaisin.

Miten työpaikan sitten kannattaa lähteä liikkeelle? Hyvä lähtökohta on arvioida oman työpaikan päihderiskit. Riski arvion ohella syntyy luontevasti myös arvio haittakustannuksista: työpaikalla voidaan soveltaa esimerkiksi raportissa käytettyä laskentamallia, jolla voi asettaa minimitavoitteet päihdeohjelman tuottamista parannuksista. Näin päihdehaittojen ehkäisy voi työpaikalla muuttua kauniista tavoitteesta johdetuksi prosessiksi, jonka tulokset ovat mitattavissa. n

48 HR viesti 1 / 2018