HR viesti 1/2018 | Page 40

Palstalla asianajotoimisto Evershedsin työoikeusryhmän osaajat vastaavat aiheeseen liittyviin kysymyksiin. TEKSTI: HENNI HOKKANEN

TIMO JARMAS

Ota yhteyttä Timoon

ASIANAJAJA, VARATUOMARI, OSAKAS EVERSHEDS ASIANAJOTOIMISTO OY

Miten työnantajan tulisi ehkäistä työtapaturmia? Mitä käytännön toimintamahdollisuuksia työnantajalla on? Työturvallisuuslaissa( 738 / 2002) säädetään työnantajan velvollisuuksista työtapaturmien ehkäisemisessä ja toimenpiteistä, joilla tapaturmiin tulee varautua. Ensisijainen vastuu työtapaturmien ehkäisemisestä kuuluu työnantajalle, vaikka työntekijätkin ovat velvollisia ilmoittamaan havaitsemistaan vaaroista ja puutteista.

Työturvallisuuslain 8 §: n mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Se mitä työnantajan huolehtimisvelvoitteen toteuttaminen käytännössä vaatii, riippuu pitkälti työstä, työolosuhteista, muusta työympäristöstä ja työntekijöiden henkilökohtaisista edellytyksistä. Työnantajan pitää esimerkiksi huolehtia siitä, että työntekijöillä on käytössään turvalliset työvälineet.

Työturvallisuuden huomioimisen ja työtapaturmien ehkäisyn pitää olla suunnitelmallista ja järjestelmällistä. Työnantajan tulee suunnitella, valita, mitoittaa ja toteuttaa työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimet sekä huolehtia siitä, että ne huomioidaan organisaation kaikkien osien toiminnassa. Työturvallisuusasiat tulee ottaa huomioon niin työn kuin työympäristönkin suunnittelussa.

Tärkeä osa työtapaturmien ehkäisyä on myös työnantajan suorittama työympäristön, työyhteisön tilan ja työtapojen turvallisuuden jatkuva tarkkailu. Työnantajan tulisi valvoa esimerkiksi sitä, että henkilösuojaimia käytetään ohjeistuksen mukaisesti. Toisaalta työnantajan tulisi seurata myös henkistä ilmapiiriä työyhteisössä ja varmistua siitä, ettei työpaikalla esiinny häirintää tai epäasiallista kohtelua.

Kaikki vaarat ja puutteet eivät kuitenkaan välttämättä ilmene vain jatkuvalla tarkkailulla, joten työnantajan on myös aktiivisesti ja järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava esimerkiksi työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Selvityksissä tulee huomioida myös kaikki poikkeus- ja häiriötilanteet. Selvitys ja arviointi on laadittava kirjallisesti, jotta työnantaja voi osoittaa tehneensä sen. Mikäli työnantajalla itsellään ei ole riittävää asiantuntemusta, apuna on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.

Selvityksissä ilmenevät haitta- ja vaaratekijät tulee ensisijaisesti pyrkiä poistamaan. Esimerkiksi vioittuneet laitteet ja puutteelliset ohjeet työn tekemiseen ovat useimmiten suhteellisen helposti korjattavissa. Mikäli selvityksissä ilmeneviä haittaja vaaratekijöitä ei voida poistaa, työnantajan on arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Vaara tai haitta on tällöin pyrittävä minimoimaan.

Teknisen kehityksen myötä työnantajan mahdollisuudet poistaa haitta- ja vaaratekijöitä paranevat, kun markkinoille saadaan yhä turvallisempia laitteita, varusteita ja järjestelmiä. Työnantajan tulisikin seurata alansa työturvallisuustason kehittymistä ja tarpeen mukaan päivittää myös omia työolosuhteita kehitystä vastaavasti.

Eräs merkittävä keino työtapaturmien ehkäisemiseksi on työntekijöiden riittävästä opetuksesta ja ohjauksesta huolehtiminen. Kun työntekijöille on annettu riittävät tiedot työpaikan